Mulla kävi tänään vieraana yllättävän tunteen mukanaan tuonut ihminen. En muistanutkaan miten kiva on hymyillä ja nauraa spontaanisti, ilman pakotusta. Hymyilyttää edelleen tää ihminen. Meillä on pitkä historia, ja nyt musta tuntuu et meillä on myös vielä jonkunlainen tulevaisuus. Tai niin se ainakin sanoi, et se haluu olla mun tukena joka päivä ja joka yö.

On mukava huomata, et en ookkaan pilalla ja et jollekkin mä vielä kelpaan, tälläisena kun mä oon.

Silti mua pelottaa.